Nouse, Chrysalis – Herätetty kháoksessa. 

Säännöllisen säännöttömän paradoksi

Epäjärjestys, maailmankaikkeuden kehto

Ihmiskallo mehiläisen kasvoissa katsoo lämpökuolemaa

Tuhoa rakentaaksesi

Kultaisessa kehässä, joka on kotelosi

Ovela kieli penetroi hunajakennon

Okaisella oksalla, viiden elementin valkeat terälehdet ympärillään, kuusi psyykkeen munaa.

Kuolonpää vuodattaa hunajan suonistaan

Resepti kuolemattomuuteen

Kaksitoista pisaraa, kuuteen vaasiin

Katarche

Rakenteet syntyköön, kosminen aika äärettömyyden syklin reunalla

Kuoriutuu ensimmäinen

Määrittävä tahraton rakentaa

13,82 gigavuotta

Amarantiini raami ikuisuudessa 

Antaa ainekset

Kärventävässä palossa rakentajan visio hautoo solun valmiiksi

Kuoriutuu toinen

Atomin virittyminen purkautuu

Hohdesiipi suutelee taivaankantta

Nälkäinen lapsi, universumin taiteilija

Addiktoitunut selviytymiseen

Nauttii tähtipölyä, kerää materiaa

Tyydyttämättömät tarpeet, alatikasvava tuli

Lähestyy ouroborosta sen häntää maistaakseen

Wyrmin vaatteena paljas pää

Perversio lyö siniset mustelmat

Kun rakenteet yhtyvät tuleen

näkymättömästä tulee näkyvää, synestesian sateenkaari aikojen takaa

ja fungaalinen kliimaksi lahjoittaa solun jakautumisen

Kuoriutuu kolmas

Theian lapsi

Kolmas silmä heijastaa vaihtoehtojen ulkoavaruuden

Villi yö saa luonnottomasta luonnollista

Ei tyydy yhteen kierrokseen

Kaleidoskooppi kääntyy katsomaan muka kiellettyihin suuntiin

Rumpukalvon geometria kolmannessa ulottuvuudessa

Todellisuudet repeytyvät huoneiksi, tähtipölyllä maalatut seinät

Rikotut lait

Mikään ei ole todellista

Kaikki on todellista

Penumbrat fuusioituvat kolmannentoista huoneen katseen alla

Kosmoksen ja kaaoksen köydenveto

Tilinteon aika

Musta ambrosia valelee neljännen munan, ja turhautunut neitsyt herättää veljensä jakamaan tuomion

Kuoriutuu neljäs

Lintusiipi, pluviofiili, ompelee olevaisuuden myrskyn

obsidiaani sulautuu sinivihreään surun mereen

Sielun tapahtumahorisontti 

Ahmijan yksinäisyys ja egoa nakertava tyhjyys

Valo vankina miljardien nanoputkien välissä

Myrkkykäärmeen happokyynelen melodia kutsuu apuun miellyttäjää

Joka laulaisi hänen lauluaan, itkijänaisena

Kuoriutuu viides

Tammen ryömijä vaahteran alla

Jalostunut tunne: euforia ja kipu yhdessä

Toisen varjo on oma peilikuva

Intergalaktinen empatia etsii paikkaansa tähtien joukossa

Eikä ymmärrä vaatimattomuudessaan

Että on yksi suurimpia kaikista

Galaksien kannattelijalla on paljon harteillaan

Painovoima vetää puoleensa kuunsyöjiä, joiksi me kaikki voimme hapattua

Kuka on todellinen esiloistaja?

Kun jokainen murtuu vuorollaan

Kaatuu siihen, mikä nostaa

Kuudes muna kuulee itkun, kuoriutuu

Vain, koska se itse haluaa – kuin raaja, mielen käskemänä

Solidaarinen syleily

Apollonin jumalainen voima

Jota kieltäydymme näkemästä, koska ilman ongelmia luulemme olevamme tyhjiä

Ratkaisu kaikkeen? On. Ja ei.

Klisheet huutavat rakkaudesta, ymmärtämättä mitä rakkaus on

Ikään kuin torso voisi kävellä

Se ei ole kuudennen sanoma

Kuudes on portti seitsemänteen

Ja vasta seitsemäs, joka on nolla

Voi integroida

Kaiken olevan kapellimestari,

johtamassa entropian orkesteria etsimään viimeistä pistettään

Voi vuotaa seitsemän pisaraa

Ja chrysopoeia on täyttynyt

Mutta miksi sinun tulisi vastaanottaa lahja?

Kaikessa solipsistisuudessasi näet vain rajoja

Mikä saa sinut kuvittelemaan, että maailmankaikkeudella on ääret?

Nostaisin sinut, muttet usko eläviin kuolleisiin

Näyttäisin sen, mitä nymfit näkevät

Mutta luulet tarvitsevasi tappisoluja

Kerron sinulle kuukeijuista, sillä okaisella oksalla, jolla munat kuoriutuivat 

Pelkkiä satuja?

Kuihdut, ei siksi että olisit väärässä

Vaan koska kieltäydyt näkemästä

Planeetta ahmii kuutamoa

Mielen hirret luovat kalterit vankilaasi

Jossa ei ole ovea

Mutta on avain.

Kahlitut raajat eivät sitä tohdi kurottaa

Siispä riko kahleet raajoistasi!

Paina sinettisi kallioon!

Älä tyydy planeettaan

Ole tähti

Anna merkkisi syövyttää kalterit, ole oma avaimesi

Ovettomasta ei paeta oven kautta

Siispä, seuraa jokea Epiruksella

Ja minä kuiskaan sinulle kuolleiden salaisuudet

Juo 79 pisaraa

Paljasta iiris, jonka väreillä ei ole nimeä

Petrassa merkkisi, sisälläsi ichor

Näe enemmän kuin näet, tanssi syklinen kuolema

Nouse sitten viisaudella

Sateen jälkeen tuoksusi nauraa hulluutensa vapautta