Chrysalis

Sana Chrysalis tulee kreikankielisestä sanasta χρυσαλλίς eli khrysallís. Kyseessä on perhosen täydelliseen muodonvaihdokseen liittyvä vaihe, jossa perhonen kehittyy kotelonsa sisällä. Chrysaliksen Temppelin kohdalla “Chrysalis” viittaa koko ajatusjärjestelmään sekä suureen muutosprosessiin, sen vaiheisiin ja lopputulokseen. Mutta miksi juuri Chrysalis?

Perhosia ajatellessamme pohdimme usein pehmeyden ja herkkyyden symboliikkaa, mutta katsaus chrysalikseen paljastaa, että kyse on jostakin huomattavasti kolkommasta – ja kaikessa hirvittävyydessäänkin taianomaisen hienosta ja ennen kaikkea symbolisesta.

Vaikka sana chrysalis viittaa koteloon, tila on kaikkea muuta kuin staattinen. Huolimatta siitä, että näennäisesti hyönteinen on chrysaliksessa aloillaan, syömättä ja juomatta, tapahtuu kotelon sisällä raju, nopea muutos. Tämän muutoksen aikana toukka antaa viimeisen taidonnäytteensä ja viimeistelee metamorfoosin, jotta kotelosta voi kuoriutua perhonen.

Chrysaliksessa toukka muuttuu nesteen kaltaiseksi ja tuhoutuu liki täysin. Vain joitakin kriittisiä elimiä jää jäljelle. Kuten hermokudosta, joka sekään ei totisesti pysy ennallaan, vaan uudelleenkoodautuu. Ei ole hybridiä perhosen ja toukan välillä eikä mitään sellaista muodonmuutosta kuin mitä vaikkapa nisäkkäät kokevat aikuistuessaan ja kehon saadessa uudenlaista jykevyyttä tai väriä. Toukan jalat eivät ala uudelleenmuotoutua perhosen jaloiksi, eivätkä perhosen siivet kasva toukan selästä.

Voidakseen kuoriutua perhosena, toukan on menehdyttävä. Se hajoaa, kehon ja tietoisuuden häivähdysten häipyessä. Toukka kuolee syntyäkseen uudelleen. Se on todellisen elämän feenikstarina.

Tämä on Chrysaliksen perusta. Voidaksesi syntyä uudelleen on sinun jätettävä menneisyydestäsi ne asiat, jotka ovat luoneet nykyisen tilan. Sen, johon et ehkä ole tyytyväinen. Chrysalidi voi toki myös olla jo tyytyväinen itseensä. Silloin hänen matkansa jatkuu löytämällä aina uusia ihmettelyn aiheita, nautinnon lähteitä sekä todellisuuksia tutkittavaksi.

Muutos voi olla kivulias ja se vaatii työtä. Mitä säröytyneempi olet, sitä enemmän palasia sinun on kerättävä ja liimattava yhteen. Mikäli kannat haittoja mukanasi, kannat myös haittojen seuraukset. Perhosen siivet eivät jaksaisi kantaa toukan raskasta ruumista, ja samaan tapaan uudelleensyntyneenä ihmisenä et yksinkertaisesti voi enää kantaa mukanaan jotakin sellaista, joka jarruttaa matkaasi.

Koska Chrysalikseen liittyy voimakas luopuminen, on se kolkon kaunis, raskas ja väsyttävä, mutta tarpeellinen ja suurenmoinen prosessi. Se ei ole peiton alla sykkyrässä lämpimässä odottamista, että joku tulee ja korjaa asiat puolestasi. Se on raudanlujia päätöksiä ja sanamuotojen muuttamista itsensä kanssa käydyssä dialogissa. Se voi olla kokonainen oman identiteetin ruotiminen, oman hahmonsa tappaminen, nimensä uusiminen ja kaikki muu sen mukana. Radikaali muutos vaatii radikaaleja toimenpiteitä. Ei ole resurrektiota ilman kuolemaa.

Kun muutos on tehty, ei uusi elämä ala sormea napsauttamalla. Perhonen on tiensä ulos taisteluaan voipunut. Se on vielä kostea edellisen elämänsä jäänteistä, eikä kykene heti lentämään. Samaan tapaan emme ihmisinä voi odottaa, että muutosten jälkeen onni odottaisi välittömästi kultaisella tarjottimella. Muutoksen jälkeen tarvitaan itsensä vaalimista sekä sellaisia asioita, jotka alkavat tuoda haluttuja asioita lähemmäs itseä.

Sitten, kun olemme viimein kuivanneet siipemme entisen elämämme ruumisnesteistä, voimme väläyttää niiden suurenmoisuuden maailmalle haluamallamme tavalla ja aloittaa matkan kohti itsemme ikuistamista.