Tunteiden hyödyntäminen

Chrysaliksen Temppeli katsoo tunteet liittolaisina, jotka oikein valjastettuina voivat lisätä, vähentää, korostaa, synnyttää tai poistaa elämyksiä.

Tunteita ja ajatusmaailmaamme manipuloimalla voimme vaikuttaa hyvinvointiimme. Tunteet ovat kuin vesi. Voimme antaa sen virrata joessa tai luoda patoja. Voimme tutkia, minkälaiset tuulet saavat veden liikkeelle, mikä saa sateen laskeutumaan maan päälle, mitkä seikat kovettavat veden hyiseksi jääksi ja mikä puolestaan haihduttaa veden kuivuudeksi. Jos oikein innostumme, voimme tislaamalla erotella vedestä muita aineita.

Hurmioitunut, inspiroitunut ja säkenöivä onnellisuuden tila on suurenmoinen. Kun tähän lisätään hengellinen yhteys maailmankaikkeuteen, on kyseessä elämys, jollaista ei hevillä unohda. Olen siitä onnekas, että olen saanut kokea tämän tunteen jo useita kertoja. Haluan opettaa sinuakin saavuttamaan sen.

Esimerkiksi pahoinvointia on mahdollista peukaloida, vaikkei se olekaan helppoa. Se vaatii harjoitusta. Aivan ensin sinun on löydettävä nappulat, joita painamalla huono olo kääntyy vähemmän huonoksi. Sitten on muistettava, missä nämä nappulat mielesi sopukoissa sijaitsevat. Aina, kun painat nappia, muuttuu sen alaspainaminen vähän helpommaksi ja vähemmän kitkaiseksi. Jos nappia ei paina, ei mitään myöskään tapahdu. Sen siveleminen sormenpäällä ei vielä tee mitään.

Samalla tavalla voit vaikuttaa hyviin tunteisiin ja lisätä niiden voimakkuutta. Keskittymällä ja todella mässäilemällä tunteella saat siitä parhaimmillaan vielä enemmän irti. Sopivalla yhdistelemisellä ja oikeaan suuntaan heittäytymällä voit muuttaa keskinkertaisen tilanteen mieluisaksi. Kuvittele, että menet rannalle. Voit joko ihan vain “mennä rannalle” – tai voit mennä rannalle ja maksimoida käyntisi aikaansaamat hyvät tuntemukset. Voit hetken vain hengittää ja upottaa varpaasi hiekkaan, kiitollisena siitä, että voit tehdä sen. Voit antaa tuulen saapua luoksesi ja ummistaa silmäsi, tuntien luonnon fyysisen hyväilyn ihoasi vasten. 

Anna aistiesi viedä itseäsi, ota niiden antamat impulssit ja yhdistä nämä impulssit tunteisiin. Keskity elämykseen ja heittäydy sisäisesti. Termin “heittäytyminen” avaaminen on jokseenkin haastavaa, sillä se tuntuu abstraktilta. Omassa mielessäni tällainen tunteen edistäminen ja korostaminen tapahtuu hyvinkin selkein keinoin.

Jos pysähdyn juuri nyt ja tunnustelen itseäni kirjoittaen kappaleen verran vain tajunnanvirtaa, saat ehkä käsityksen siitä, kuinka tämä voi tapahtua:

Aivan ensimmäisenä tunnen intoa ja iloa kirjoittamisen prosessista. Onnellisuutta siitä, että lähdin tähän prosessiin. Inspiraatiolähtöinen onnellisuudentunne vilahtaa mielessäni, joten tartun siihen ja mielessäni kiinnitän huomioni siihen. Kas. Olenpa minä aika fukken inspiroitunut! Nice! Etsin itsestäni kohdat, joissa tämä tuntuu. Esimerkiksi pakahtuva, malttamaton hengitys, joka muistuttaa romanttisen rakastumisen tunnetta. Voin korostaa tätä fyysistä tunnetta pienillä lihasjännityksillä ja ikään kuin tehdä tämän pakahtumisen pari kertaa aivan pikkuisen voimakkaammin. Fyysinen tunne alkaa korostaa henkistä tunnettani, mikä saa minut hymyilemään innosta. Pointtaan itselleni hymyn ja hymyilen pikkuisen leveämmin. Haluan lisää. Joten hymyilen vielä leveämmin ja suljen silmäni. Haukon henkeä, ja huuliltani pääsee liki eroottinen voihkaisu tunteen voimakkuudesta.

There we go. Nyt kirjoitan tekstiä kyyneleet silmissäni, sillä sisäinen tunnekuohuni tuntuu niin mielettömän hyvältä. On kuin olisin jonkinlaisessa hengellisessä orgasmissa.

Kahvitauon paikka.

Tällainen tunteella herkutteleminen voidaan viedä vielä pitemmälle. Etenkin, jos jokin asia häiritsee tai ahdistaa, voi tietoinen mässäileminen tunteilla auttaa. Jos tunnetila kalutaan ja eletään kauttaaltaan, mieli käsittelee sen niin äärimmilleen, ettei sille jää enää työstettävää asian tiimoilta. Mieli kyllästyy ja etsii jotain muuta. Ikään kuin laittaisimme kaasun täysille ja polttaisimme sen loppuun.

Tunteita tutkimalla voit löytää myös omia varjopuoliasi. Tunnereaktiot kertovat paljon todellisuuskäsityksestämme. Selittämättömät antipatiat tai negatiiviset käsitykset muista ihmisistä voivat olla todellisuudessa heijastuksia omista ominaisuuksistasi. Esimerkiksi ihminen, joka pelkää ja syyttää kumppaninsa ajattelevan muita, voi todellisuudessa heijastaa omaa tarvettaan ajatella muita. Näiden piirteiden myöntäminen itselleen on yksi tunnetarkastelun haastavimpia osa-alueita. Todellisuusanomalian löytäminen ei ole milloinkana huono asia! Päin vastoin: se, joka kykenee löytämään omat heikkoutensa ja ottamaan niiden kehittämisen osaksi chrysalistaan, saa huomattavasti aidomman ja eheämmän Imagon aikaan.

Enemmistö tunteiden hyödyistä on varmasti maalaisjärjellä pääteltävissä. Lisäksi on tärkeää pointata, että tunteet ovat äärimmäisen tehokas työkalu todellisuusmuokkauksessa. Tunteet nimittäin ovat suorassa yhteydessä energiaasi ja värähtelyysi, jotka puolestaan ovat todellisuusmuokkauksen peruspilareita. Joitakin suurimpia maagisia tekojani olen saavuttanut juuri tunteen roihun siivittäessä energiaani oikeaan suuntaan. Eritoten silloin, kun haluat lähettää tietynlaista energiaa, on melkoisen hyödyllistä, että se energia on ensin saatavilla jostakin. Ei välttämätöntä. Mutta hyödyllistä. Ja miksi emme ottaisi hyötyä irti kaikesta meille annetusta?

Übermensch-tyylinen primitiivisyyden ja tunteiden alaskatsominen on minusta hupaisaa. En ole tavannut yhtäkään ihmistä, joka halveksuisi tunteita ja olisi samalla onnellinen. Tunteisiin kohdistuva inho ja halveksunta jo itsessään ovat tunteita, joten tällainen ajattelutapa muodostaa sisäisen paradoksin. Tunteellisten, onnellisten ihmisten alastallominen vaikuttaakin olevan lähinnä onnettomien ja kiukkuisten ihmisten tapa nostaa itseään ylös. “Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.” En ole myöskään tavannut ihmistä, joka esimerkiksi puhuisi primitiivisyyttä ja seksuaalisuutta vastaan ollen täysin ongelmaton oman seksuaalisuutensa kanssa.

Ihmisillä on taipumus yrittää pitää omakuvansa itsensä suuntaan niin eheänä kuin mahdollista, ja puutteellisuuden kokemuksen myöntäminen on meille joskus melkoisen vaikeaa. Niinpä on helpompi sanoa “Primitiivisyys ja nautinnonhakuisuus on alhaisille elukoille” kuin “Minulla on henkisiä tai fyysisiä ongelmia seksuaalisuuteni kanssa. Koska en osaa käsitellä tätä asiaa, leimaan koko konseptin pahaksi asiaksi, jotten tunne itseäni vaillinaiseksi.”

Ihmistä ei ole luotu tunteettomaksi. Tunteeton ihminen aiheuttaa anomalioita lähipiiriinsä empatiakyvyttömyydellään ja vahingoittaa ympäristöään herkemmin. Tunteet eivät korvaa järkeä. Mutta myöskään järki ei milloinkaan voi täysin korvata sitä, mitä tunteet antavat. Tunteet voivat olla niin abstrakteja, ettei niitä voi sanallistaa. Tunteiden järkeistäminen vaatii sen, että ymmärtää tunteita mahdollisimman syvällä tasolla. Ei ole puhdasta järkeä ilman tunteita. Sinun on paljon helpompi elää elämääsi ja olla interaktiossa ympäristösi kanssa, jos kykenet käsittelemään tunteita ja tuntemuksia.

Tietenkään asia ei ole niin yksinkertaista. On monia mielenterveydellisiä ja fyysisiäkin seikkoja, jotka vaikuttavat tunnesäätelyymme ja kemiaan tunteiden takana. (Ainakin jokainen kohdullinen ihminen tietää tämän…) Chrysalidia auttaa ymmärtää näitä tiloja. Esimerkiksi aleksitymialla tarkoitetaan persoonallisuuden piirteistöä, jolle on tyypillistä vaikeus tunnistaa ja käsitellä tunteita. Aleksityymiset ihmiset ovat usein konservatiivisempia, kaavamaisempia ja “robottimaisia” ja tunteiden käsittely saattaa aiheuttaa aleksitymiselle ihmiselle huonoa oloa. Kun tunteisiin ei ole samanlaista kosketusta, ei myöskään tunneperäisiä nautintoelämyksiä synny samalla tavalla. Piirteistö vaihtelee ihmisestä riippuen eri asteisena. Käsite ei siis ole mustavalkoinen.

Aleksitymia voi olla haaste Chrysaliksen seuraamiselle, muttei todellakaan este. Aleksityminen ihminen sopii loistavasti esimerkiksi Parthenoksen kaleidoskooppiin. Tässä tiede- ja rakennepainotteisessa kaleidoskoopissa tarjoutuu mahdollisuus palvella Chrysaliksen Temppeliä terävillä havainnoilla, teorioiden avaamisella sekä syy-seuraus -yhteyksien löytämisellä. Samalla aleksitymisen ihmisen kuitenkin tulisi ottaa vastakkaiseksi kaleidoskoopikseen Lamproptera, jonka kautta saada päinvastaista näkökulmaa ja oppia toisenlaisesta todellisuudesta ja tunnemaailmasta. Sekä mahdollisesti Dryocampa, joka avustaa sosiaalisissa suhteissa. Kuitenkin, Parthenoksessa aleksityyminen ihminen voi loistaa ja säkenöidä jo olemassaolevilla piirteilläänkin.

Aleksitymian jäljet johtavat tavallisimmin lapsuuteen, mutta myös elämän varrella tapahtuvat asiat voivat peukaloida tunnesäätelyäsi. Olen muinoin elänyt psykologian näkökulmasta eräänlaisen tunteiden vajeen tilan. Kyseessä oli traumapohjainen tila. Siinä mieleni kaikessa hienoudessaan päätti, että nyt neiti Luminarylle on parempi sulkea tunnepankkinsa hetkeksi, sillä muuten systeemi ylikuormittuu. Jälkikäteen ymmärrän, miten nerokas ja upea puolustusmekanismi olikaan kyseessä. Minulla ei ollut työkaluja käsitellä asioita, joita oli tapahtunut. Niinpä menin sulkeutumismoodiin suojellakseni sisintäni suuremmilta vaurioilta.

Vaikken vaihtaisi kokemustani pois, en myöskään ikinä haluaisi sitä takaisin pysyvästi ilman hyvää syytä. Olin kuin merkityksetön aave, jolle millään ei ollut väliä. Jollakin tasolla halusin, että asiat merkitsisivät jälleen. Niinpä etsin toinen toistaan rajumpia elämyksiä saadakseni edes hyppysellisen jotakin. Mitä tahansa. Edes adrenaliinia. 

Vaikka kuinka yritin tehdä tunteettomuudesta jotakin hienoa ja siistiä, se ei ollut aitoa. Se oli pahoinvoivan ihmisen kieroutunut todellisuus, jonka anomaliat estivät onnellisuuden. Muistan myös hyvin, kuinka tunteet rakentuivat hiljalleen uudelleen. Jouduin opettelemaan uudelleen monia asioita ja työstämään eritoten empatiaa. Erityiseen käsittelyyn otin rakkauden käsitteen ja pohdin todella, mikä sen merkitys minulle, muille ja kaikkeudelle on. 

Näiden tutkimusten johdosta karsastan myös uskontojen ja järjestelmien tapaa nimetä rakkaus päämääräkseen. On helppoa heittää iso sana, joka on yleisesti positiiviseksi koettu, ja tehdä sillä itsestään “hyvä ihminen™”. Tästä johtuen en ole myöskään ottanut rakkautta yksittäisenä tunteena päärooliin Chrysaliksen ajatusjärjestelmäsä. Rakkautta on Naos tis Chrysalliksessa aivan varmasti, ja oman rakkauteni voin taata jokaiselle Chrysalidille. Mutta Chrysaliksessa itsessään on oman elämän rakentamisen ja tyytyväisyyden rooli rakkautta korkeampi. Jos ihminen voi huonosti, rakkaus saattaa olla liian suuri asia käsiteltäväksi. Jos mieli on erityisen säröytynyt, on suurempi riski sokeutua vaaleanpunaisista laseista. Tällöin tapa kokea ja käsitellä rakkautta muuttuu arvaamattomaksi ja toisen ihmisen kannalta pelottavaksi. Jopa vaaralliseksi.

Tunteellisuuteen kannustaminen ei tarkoita sitä, että tunteet itsessään olisivat oikeutus. Rakkauden tunne ei tarkoita, että kohteesi on sinulle jotakin velkaa. Viha ja aggressio eivät tarkoita sitä, että pitää kävellä nakkikiskalle vetelemään porukkaa turpaan. Myöskään turhalle “Minä niin mieleni pahoitin” -kiukuttelulle ei Temppelin sisällä ole tilaa, ellei kiukuttelija ole valmis ottamaan vastuuta omista tunteistaan ja avaamaan niitä analyyttisesti. Muista: sinun todellisuudessasi joku on saattanut sanoa pahasti, mutta pahasti sanoneen todellisuudessa sanoja on saattanutkin tarkoittaa jotakin ihan muuta kuin mitä sanoista luet. Ennen kaikkea kateus on tunne, jota haluan Temppelissä käsitellä erityisen tutkan alaisena. Koska koko systeemin luonne on pyrkiä suuruuteen ja saavutuksiin, on oletettavissa, että Temppelin sisälle kertyy melkoisen upeaa ja valovoimaista porukkaa. Ole siis rauhassa kateellinen, jos siitä on jotenkin hyötyä Chrysaliksessasi ja jos se ei aiheuta haittaa kellekään muulle. Mutta auta armias, jos myrkytät ja vahingoitat Temppeliä, koska et osaa käsitellä kateuttasi. Silloin Temppelin Kyrios saattaa pitää kanssasi pienen rupattelutuokion.

Tunteet ovat sallittuja, rohkaistuja ja ihannoituja. Niiden aikaansaamaa reaktiota säätelemällä pidetään huoli siitä, ettei tunteen lahjaa mitätöidä. Jos vedät marttyyrihepulin siitä, että joku on koristellut kakun mielestäsi väärän värisillä nonparelleilla, vaaditaan aika paljon muiden ihmisten todellisuuksien muokkaamista, että tunteesi näyttäytyy arvokkaana. Etenkin, jos ihan itse voisit valita nostaa kätesi kaataaksesi niitä itseäsi enemmän miellyttäviä nonparelleja. Individualismi ei ole synonyymi perseilylle – eikä oikeutus uhriutumiselle.

Heittäydy siis tunteisiisi, ja ole siinä samalla järkevä. Tällä kombinaatiolla saavutat parhaat tulokset matkallasi muutoksessa.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *