Sana “initiaatio” tarkoittaa henkilön vihkimistä uskonnollisesti tai yhteiskunnallisesti uudenlaiseen asemaan. Kuitenkin niin idän kuin lännen esoteeriset ajatussysteemit ovat jo kauan sitten oivaltaneet, että todellinen initiaatio on paljon enemmän kuin yksi rituaali: initiaatio on matka. Polku, joka vie meitä eteenpäin kaikkine haaroineen.
Initiaation polun määritelmässä on jonkin verran eroavaisuuksia, mutta se käsitys, jonka allekirjoitan itse kenties voimakkaimmin, on seuraava:
Initiaation polku on hengellinen evoluutio, jossa ihminen ylittää erilaisia henkisiä kynnyksiä ja laajentaa hengellisen käsityksensä, ymmärryksensä ja kykynsä. Ihmisen vähäisempi tietoisuus maailmankaikkeuden hengellisestä puolesta kasvaa tiedostavaksi, ja tiedon mukana henkilö saavuttaa työkaluja syventää ymmärrystään entisestään. Initiaation polku integroi hengellisen ja psykologisen.
Initiaation polun vaiheita voidaan sinetöidä ritualistisesti. Kuitenkin saavuttaakseen oikeuden tulla vihityksi on henkilön tultava saavutettavan tiedon arvoiseksi. Tällä arvolla tarkoitetaan kunnioittavaa, tiedostavaa, hengellistä arvoa.
Initiaation polun konsepti saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta näen sen pikemminkin moniulotteisena. Koska polun vaiheet ja nyanssit vaihtelevat hieman systeemistä ja maailmankatsomuksesta riippuen, keskityn tässä artikkelissa valottamaan nimenomaan Chrysaliksen Temppelin initiaation polkua.
Chrysaliksen Temppelin initiaatioiden merkitys
Myös Chrysaliksen Temppelin initiaation polku noudattaa ajatusta hengellisestä evoluutiosta. Initiaation polkua kulkeva chrysalidi suorittaa matkan, jonka aikana hän oppii uutta itsestään, muista, maailmasta, kaikkeudesta ja todellisuuksista. Initiaation polun aikana chrysalidi laajentaa subjektiivista todellisuuttaan siten, että se, mistä hän kerran on ollut vain pinnallisesti tietoinen, valtaa hänen ymmärryksensä nyt moniulotteisella tasolla.
Initiaation polun varrella chrysalidi käy läpi tiedostavaa itsekehitystä, jota hän ohjaa parhaansa mukaan. Polun kulku ei kuitenkaan ole suoraviivainen, eikä aina täysin selkeä. Lisäksi initiaatioissa tarjotut opit eivät ole mustavalkoisesti ainoastaan oppeja, vaan myös hypoteeseja, joita Telea voi tutkia. Näin tieto saa moniulotteisia merkityksiä. Osa initiaation polkua onkin oppia navigoimaan niillä lukuisilla eri tasoilla, joilla tietoa ja ideoita voidaan käsitellä.
Initiaation polun eri vaiheilla on erilaisia merkityksiä ja tarkoituksia. Eri vaiheet ajavat chrysalidia tutkimaan erilaisia teemoja, jotka puolestaan altistavat hänet tietynlaisille kokemuksille. Nämä kokemukset puolestaan tuovat chrysalidin lähemmäs niitä oivalluksia, jotka hänen on löydettävä päästäkseen polulla eteenpäin.
Initiaation polku esittelee meille maailman kauneutta ja opastaa meidät havainnoimaan kaikkeutta kokonaisvaltaisesti. Polun kautta koemme sellaisia asioita, joita emme kokisi ilman initioitumista. Viisastumme ja kasvamme. Peittoamme yksi kerrallaan varjopuoliamme, tai opimme elämään sovussa demoneidemme kanssa. Opimme näkemään värejä mustavalkoisuudessa. Ennen kaikkea initiaation polku johdattaa meidät kohti Imagoa.
Initiaatio tapahtuu useissa todellisuuksissa
Initiaation aikana chrysalidi oppii uutta tietoa, tai hän oppii tarkastelemaan vanhaa tietoa uudella tavalla. Suurinta osaa Chrysaliksen Temppelin esoteerisesta tiedosta voidaan tarkastella useamman kaleidoskoopin kautta. Jokaista kaleidoskooppia puolestaan voidaan tutkia eri todellisuuksien kautta. Täten mielesi prosessoi initiaatiota monella eri tavalla: psykofyysissosiaalisesti, hengellisesti ja maagisesti.
Initiaation polkua kulkiessasi teet todennäköisesti myös sellaisia löydöksiä, jotka ovat abstrakteja ja liki mahdottomia selittää auki. Saatat vierailla todellisuuksissa, joiden sisältö on sellaista, ettei tämän todellisuuden käyttämät kommunikaatiotavat kykene kuvailemaan herääviä aistimuksia, tuntemuksia ja elämyksiä.
Todellinen muutos tapahtuu yleensä mielensisäisesti. Se tapahtuu ajattelutavassamme, maailmankuvassamme, suhtautumisessamme ja siinä, miten kohtelemme itseämme, ympäristöämme ja toisia ihmisiä.
Nämä mielelliset muutokset johdattavat meitä kohti hengellisiä muutoksia. Ja juuri hengelliset muutokset tapaavat olla niitä voimakkaita, abstrakteja elämyksiä ja yllättäviä ymmärryksiä. Hengellisten havaintojen saavuttaminen avaa ihmiselle kaikkein laajimman todellisuuksien verkoston, joka ylittää toisinaan nykytodellisuudessamme vallitsevan käsityskyvyn.
Hengellisyyden löydökset ovat myös hauraampia pitää yllä, mikäli mielesi on yhä vankina vanhoissa tavoissaan. Osana initiaation polkua onkin syklinen, kiertävä liike. Ikään kuin eteenpäin pyörivä rengas, jonka kierroksen aikana koemme perhosen metamorfoosin kunkin vaiheen. Uusi imago on uusi holistinen, hengellinen virstanpylväs.
On jokseenkin harvinaista, että chrysalidina voisit vain hengata takalistoasi raapien ja valittaen kuinka mikropizzassasi on liian vähän kinkkua, ja yhtäkkiä jostain pelmahtaisi jokin maailmasi mullistava hengellinen herääminen. Jotta hengellisille löydöksillesi on tilaa, on sinun ensin työstettävä mielenmaisemaasi. Mieli ja keho puolestaan ovat vahvassa yhteydessä ja tukevat toinen toistaan.
Initiaatio ei siis tapahdu ainoastaan fyysisessä todellisuudessa, vaan ennen kaikkea henkisessä ja hengellisessä maailmassa. Olisi kuitenkin mielestäni väärin unohtaa tyystin fyysinen ja maallinen, sillä ne ovat osa luontaista todellisuuksien kerrostumaa, siinä missä henkinen ja hengellinenkin. Jotta voit saavuttaa hengellisen kehityksen, on sinun ensin työstettävä usein konkreettisempia ja maallisempia asioita. Näin raivaat esteitä ja muureja hengellisemmän puolesi tieltä. On esimerkiksi todennäköisesti vaikeampaa keskittyä itsekehitykseen saati hengellisiin havaintoihin, jos sinulla on hoitamattomia sairauksia.
Objektiivinen todellisuus on hallusinaatio, josta enemmistö on yhtä mieltä.
Fyysisen maailman tapahtumat ja muutokset ovat yleensä seurausta henkisestä initiaatiosta. Ja toisaalta fyysiset asiat vaikuttavat henkiseen ja täten hengelliseen. Voi koittaa aika, jona jätämme kehomme, eikä sillä enää tuolloin ole merkitystä. Mutta niin kauan, kun operoimme muiden ihmisvaasien kanssa, on kehomme tärkeä työkalu.
Täten siinä missä joissakin systeemeissä fyysisen puolen huomioiminen jää vähemmälle, ellei peräti jopa halvennettuun asemaan, Chrysaliksen Temppelin initiaation polku huomioi myös kehollisen osuuden initiaatiossa. Toisinaan kuulee ajatusmaailmoista, joissa keho nähdään “vain” edustajana, jonka arvo on mitätön. Chrysaliksen Temppeli näkee ihmisen kehon vaasina, joka on ikään kuin kommunikaation ja kokemisen mahdollistava avatara.
Jos fyysisen ja henkisen yhteyden tärkeys tuntuu vaikealta hahmottaa, ajattele elämää ikään kuin kolmannesta persoonasta kuvattuna, tietokoneella pelattavana moninpelinä. Pelissä on yksi universumi, jonne pelaajat voivat luoda hahmon hahmoeditorilla. Hahmolla on erilaisia ominaisuuksia, jotka vaikuttavat siihen, miten hyvä hahmo on suorittamaan pelissä vastaan tulevia tehtäviä tai haasteita. Jonkun hahmo on hyvä taistelija, toisen hahmo osaa parantaa. Sinä olet pelaaja, joka päättää mitä hahmo tekee ja minne se liikkuu. Mitä kauemmin ja harkitummin pelaat, sitä paremmaksi pelaajaksi tulet ja samalla pelihahmosi kykypisteet nousevat. Jos pelaaja ei tee ajatuksellisia päätöksiä jumalaisessa roolissaan, hahmo on pelkkä eloton kasa pikseleitä. Mutta jos sinulla ei ole hahmoa, et voi pelata peliä ollenkaan. Olet yksinkertaisesti ulkona pelimaailmasta. Pelimaailma on tässä yhteydessä symboli objektiiviselle todellisuudelle.
Objektiivinen todellisuus on hallusinaatio, josta enemmistö on yhtä mieltä.
Keho puolestaan on edustuskuva, joka mahdollistaa kommunikaation tässä meille kaikkein tutuimmassa yhteisessä todellisuudessa. Keho on vaasi, joka kannattelee meissä sen, mitä silmämme eivät erota, mitä korvamme eivät kuule ja mitä ihomme ei tunne.
Initiaation polkua voi teoriassa kulkea, vaikka olisi neliraajahalvaantunut ja kykenemätön puhumaan. Se on vain huomattavasti haastavampaa, sillä se vaatisi muiden ihmisten avustusta, eikä sen saamiselle tarvittavassa laajuudessa ole aina takeita. Kuitenkin teoriatasolla, se on mahdollista. Vaikket voisi käyttää kehoasi, se silti olisi objektiivisessa todellisuudessa olemassa ja mahdollistaisi jonkinasteisen navigoinnin tuntemallamme todellisuuden tasolla. Hypoteettisesti rohkenen olettaa, että henkilö, joka käyttää huomattavia aikoja oman mielensä parissa, saattaa tehdä oivalluksia tavalla, joka saattaisi johtaa hänet aivan omalaatuiseen initiaatiopolkuun.
Vaasi on siis yhteydessä mieleen, joka puolestaan on yhteydessä maagiseen henkeen. Tästä alkemistisesta olemassaolon kolmiosta syntyy psykhera, maaginen kehomieli, jonka tasapaino on yhteydessä Imagon löytämiseen.
Initiaation polku sisältää useita asteita
Chrysaliksen Temppelin initiaatiot on jaettu kolmeentoista asteeseen, eli kolmeentoista initiaatioon, ja asteet kuuluvat kukin yhteen kolmesta kategoriasta, jolla on yhtenäistävä teema. Teemojen syvempi merkitys ja asteiden sisällöt ja vaatimukset ovat esoteerista tietoa. Poikkeuksen tekee ensimmäinen aste, joka on kaikkein julkisin asteista, ja johon jäsenkokelas – eli pre-telea – pyrkii. Asteen varsinainen sisältö ei ole avointa tietoa, mutta matka kohti astetta paljastuu kokelaille.
Ensimmäinen aste tekee henkilöstä telean ja vihkii hänet virallisesti initiaation polulle. “Telea” tulee ensimmäisen asteen virallisesta nimestä: Ho teleios syntrofos tees khryysallidos [ὁ τέλειος σύντροφος τῆς χρῡσαλλίδος], joka voidaan karkeasti kääntää täydentyneeksi, täyttyneeksi tai täydelliseksi kumppaniksi Chrysaliksessa.
Jotta chrysalidi voi saada ensimmäisen asteen initiaation, tulee hänen käydä läpi koeaika. Koeajalla henkilö käy läpi niin sanotun “telesiksen”. Telesis [τέλεσις] on alunperin amerikkalaisen sosiologi Frank Lester Wardin lanseeraama konsepti, joka tarkoittaa etenemistä, joka on älykkäästi suunniteltu ja toteutettu. Se on prosessi, jossa henkilön panostus ohjataan älyllisesti ja tietoisesti kohti lopputuleman saavuttamista. Chrysaliksen Temppelin initiaation polun kohdalla telesis tarkoittaa sitä, että henkilön eteneminen kohti päämäärää – initiaatiota – on tietoisesti rakennettu. Kokelas käy läpi tietynlaisia vaiheita, tehtäviä ja hetkiä, joiden tarkoituksena on johdattaa hänet päämääräänsä: sisäpiirin jäseneksi.
Sisäpiirin jäsenyys aloittaa varsinaisen matkan initiaatioiden eri tasoille.
Initiaation polku ei ole ranskalaisin viivoin kirjoitettu opas
Systeemi tai se, miten olen sen kirjoittanut auki, ei aina selitä, mitä tapahtuu seuraavaksi ja miksi. Tämä mahdollistaa räjäyttävän tuntuiset tajunnan laajentumisen hetket, mikäli chrysalidi on kykenevä pitämään itsensä avoimena sellaisille: ymmärryksen lähtiessä itsestäsi on kokemuksesi kaikkein voimakkain ja tehokkain. Sinun on kuljettava polkuasi omin jaloin, ei muiden reppuselässä.
Tämän vuoksi myös kielenkäyttö ohjeistuksissa voi joskus olla salaperäistä ja monitulkintaista. Se tarjoaa vaihtoehtoisia suuntia sekä eräänlaisia koukkuja, joihin mieli voi tarttua.
Havaintojeni mukaan yksi suurimpia haasteita polun kulkijalle on opetella ymmärtämään, että initiaation polku ei ole mikään step-by-step -manuaali valaistumiseen. Kukaan ei voi tietää, kauanko yksilöllä menee tehdä tarvittavat havainnot päästäkseen pisteestä A pisteeseen B. Initiaation polkua ei valitettavasti löydy Google Mapsista.
Polkua kulkeva ei siis elä epävarmuudessa, vaikkei voisikaan lukea polun seuraavia vaiheita ranskalaisin viivoin: hän elää luonnollisessa tilassa, joka joustavasti mahdollistaa hänelle oman polkunsa kulkemisen, omalla tavallaan.
Ohjeistus etenemiselle annetaan yleensä myöskin vain kerran, ja on osa polun kulkijan kehitystä viedä asioita eteenpäin. Hän voi aina kysyä ja varmistaa. Mutta häntä ei muistuteta, sillä muutoin joku muu kulkisi polkua hänen puolestaan.
Initiaation polku ja yhteisö
Vaikka vastuu yksilön omasta etenemisestä on yksilöllä itsellään, on myös yhteisöllä tärkeä rooli. Ennen kuin chrysalidi voi aloittaa itsenäisemmän taipaleen, integroidaan hänet osaksi yhteisöä. Hän tekee osuutensa yhteisölle ja harjoittelee samalla muiden kanssa, minkä jälkeen hän siirtyy itsenäisempään työskentelyyn niin halutessaan. Mutta sitä ennen hänen on opittava perusasiat: taloon rakennetaan ensin perusteet, ja vasta myöhemmin voidaan valita tapetit.
Koeajalla selvitetään, onko Pre-Telealla ne ominaisuudet, jotka matkan loppuunviemiseksi tarvitaan. Tai vielä täsmällisemmin: kykeneekö Pre-Telea käymään läpi hengellistä kasvua niin itsenäisesti kuin yhteisössä ja kykeneekö hän hyödyntämään yhteisöä itsekehityksensä välineenä.
Itsenäisessä työssä kuka tahansa voi mennä mihin suuntaan tahansa, mutta yhteisön kanssa työskennellessä on otettava huomioon sekä muut ihmiset yhteisössä että yhteisö itsessään. Siksi yhteisöllinen harjoittaminen on valtavan kasvattavaa – ja toisaalta myös vaativaa. Chrysaliksen Temppelin ajatusmaailman mukaan itsenäinen työstäminen on valtavan tärkeää, mutta jotta tähän vaiheeseen voidaan päästä, on chrysalidin ensin nähtävä itsensä peilistä muiden kautta.
Niinpä ollakseen osa yhteisöä on ihmisen tultava muiden yhteisön jäsenten kanssa toimeen ja kyettävä sulauttamaan omat tarpeet harmoniaan yhteisön ja sen yksilöiden tarpeiden kanssa. Hänen on kyettävä selviämään konflikteista ja opittava valitsemaan sotansa.
Samanaikaisesti, kun ihminen käy lävitse initiaation polkua, käy myös Chrysaliksen Temppeli itsessään jatkuvasti metatasolla omaa initiaatiotaan. Temppeli ja sen jäsenet muodostavat yhdessä eräänlaisen energiakeskuksen, jossa jokainen osanen ravitsee toisiaan symbioottisesti, tavalla tai toisella.
Koeajalla selvitetään, onko kokelas yhteisölle potentiaalinen symbiootti – vai onko hän pikemminkin parasiitti. Niin ihanaa kuin olisikin ajatella, että kaikki kukat saavat kukkia, terveellisesti operoivan ja eteenpäin kulkevan yhteisön kannalta on tällainen ajattelutapa jokseenkin vaarallinen ja jarruttava. Pahimmillaan tuhoisa.
Oli kyseessä sitten yritys, yhdistys tai seura, yhteisö on aktiivijäsentensä tekojen ja presenssin summa. Kun asiaa ajattelee tältä näkökantilta, yhteisö saavuttaa rikkauden, kun tekijäosasto on itsenäinen, oma-aloitteinen, vahvuuksiaan hyödyntävä, innokas ja tarpeeksi laaja siten, että kuorma on jaettavissa inhimillisesti.
Ilman tulta ylläpitäviä chrysalideja ei ole Temppeliä. Ilman Temppeliä ei initiaation polkua Temppelin sisäisesti voida tarjota.
Chrysaliksen Temppeli mittaa kokelaan soveltuvuutta monin eri tavoin, kuten tehtävien ja haastattelujen kautta. Aktiviteettien kautta selvitetään, onko ihminen tulossa mukaan vapaamatkustajaksi, joka odottaa kaikkea kultaisella tarjottimella, vai onko hän aina ajoittain valmis auttamaan ja tekemään oman osansa.
Sillä kun tulee aika aloittaa todellinen initiaation polku, kukaan muu ei tule nostamaan kokelaan jalkoja kuin kokelas itse. Toukalle voidaan tarjota ravintoa, mutta sen on itse kudottava kotelonsa ja kääriydyttävä chrysalikseen.
Initiaation polku ja koeajan hengellinen merkitys
Mutta miksi sinun tulisi vastaanottaa lahja?
Kaikessa solipsistisuudessasi näet vain rajoja
Mikä saa sinut kuvittelemaan, että maailmankaikkeudella on ääret?
Ensisilmäyksellä voisi ajatella, ettei koeaikaprosessilla olisi mitään tekemistä hengellisyyden tai initiaation polun kanssa. Näin ei ole. Prosessi on äärimmäisen sulavassa ja suorastaan kivuliaan häijyssä yhteydessä initiaation polun kanssa. Koeaika on rakennettu siten, että se tarjoaa jokseenkin stressaavan ympäristön, jossa henkilöllä on hyvinkin selkeä tavoite: saavuttaa jäsenyys ja ensimmäinen aste.
Kun tavoite on selkeä ja tärkeä, pelko sen menettämisestä saa ihmiset joskus toimimaan erikoisilla tavoilla.
Pelko tuo meissä esiin pahimmat piirteemme. Se tuo esiin varjojamme. Tämä on suunnattoman tärkeää tietoa sen kannalta, onko henkilö soveltuva oppilas Chrysaliksen Temppelin initiaation polulle. Yksi muuttuu huomionkipeäksi itkijäksi, joka tarvitsee jatkuvasti validointia ja paijausta. Ja jos ei saa haluamaansa, ulkoistaa omat sisäiset ongelmansa Temppelin tai sen jäsenistön syyksi. Toisella ego on kokenut särön, jota ihminen peittelee stressin alla muuttumalla grandioosiksi haastajaksi ja öykkäriksi. Kolmas ei oikeastaan tee yhtään mitään edetäkseen ja valittaa, että Temppeli on huono, koska hän ei ole saanut initiaatiolupaa. Ja joskus ihminen on tätä kaikkea.
Mutta ongelmat piilevät näissä tilanteissa aina paljon syvemmällä. Ja kaikissa näissä tilanteissa pre-telealla on mahdollisuus tehdä havaintoja, jotka vievät häntä eteenpäin initiaation polulla. Useimmiten defenssimme kääntävät meidät syyttämään muita, jos oma tarpeemme ei tullut täytetyksi.
Suutuspäissään lähtenyt pre-telea voi kertoa tarinaa, että yhteisö tai Temppeli ei antanut hänelle tarpeeksi huomiota. Käännä tämä toisin päin: Pre-telea on epävarma itsestään ja mittaa arvoaan muiden antaman huomion kautta. Sen sijaan, että henkilö uhriutuisi, olisi hänellä loistokas paikka ymmärtää tarpeensa syvemmällä tasolla ja tehdä tarvittavaa itsetyöstämistä.
Kullekin initiaation polulle astuvalle on tärkeää ymmärtää, mitä polku merkitsee. Toisinaan esoterian perusteita ymmärtämättömän henkilön odotukset ovat vääristyneet, eikä hän välttämättä hahmota lainkaan, mitä initiaation polku todella merkitsee. Esimerkiksi mikäli henkilö odottaa initiaation polun kulkemisen tarkoittavan kuulumista mukavaan ja turvalliseen harrastuskerhoon, jossa jokainen vaikeus validoidaan, tulee hän pahasti pettymään. Lisäksi hän tulee todennäkisesti kauhistumaan sitä henkistä työmäärää, mitä initioituminen tarkoittaa. Mikäli olisin halunnut perustaa sydänemojeja postailevan tukiyhteisön, olisin valinnut formaatiksi jotakin huomattavasti helpompaa kuin esoteerisen seuran.
Chrysaliksen Temppelin initiaation polkua ei ole tehty kätkemään ongelmia, vaan rysäyttämään ne pintaan käsiteltäviksi. Se sysää meidät jatkuvan kognitiivisen dissonanssin kouriin, ja kognitiivinen dissonanssi repii subjektiivista todellisuuttamme palasiksi – jotta todellisuutemme voidaan rakentaa uudelleen.
Initiaation polku kohti ensimmäistä astetta opettaa pre-teleaa ymmärtämään hänen omaa sisäistä rakennettaan. Aina se, mitä sisältämme löydämme, ei ole kaunista katsottavaa. Se on itsekehityksen ensimmäinen testi. Käytännössä kokelaalla käynnistetään vaihe, joka tuo hänessä pintaan juuri ne asiat, jotka ovat hänen kehityskohteitaan. Hän joutuu henkisen turbulenssin kouriin, mikä parhaassa tapauksessa johtaa hengellisen katsomuksen avartumiseen.
Todellinen testi onkin se, kuinka pre-telea suhtautuu näihin tilanteisiin. Ulkoistaako hän omat ongelmansa ja jääkö hän maalliseen vankilaansa? Vai kykeneekö hän sulavasti käyttämään kehoaan kommunikoinnin välineenä, tekemään henkistä työtä ja lopulta käymään läpi hengellisen avartumisen, joka avaa hänelle portin ensimmäiselle asteelle.
Kuihdut, ei siksi että olisit väärässä
Vaan koska kieltäydyt näkemästä
Planeetta ahmii kuutamoa
Mielen hirret luovat kalterit vankilaasi
Jossa ei ole ovea
Mutta on avain.
Yhteenveto
Initiaation polku on usein elämänmittainen hengellisen evoluution matka, joka ihanteellisesti esittelee meille valaistumisen kaltaisen tilan. Initiaatio on enemmän kuin rituaali: se on kokonainen matka, jota käymme läpi fyysisesti, henkisesti ja hengellisesti.
Polku opettaa meitä navigoimaan eri todellisuuksissa. Se avartaa hengellistä käsitystämme ja opettaa meille työkaluja, joiden avulla voimme myös muokata todellisuuttamme. Näin toimiessamme luomme polustamme paljon enemmän kuin suoran, yksisuuntaisen viivan: oikein polkumme alustamalla voimme luoda siihen haaroja, jotka johtavat meidät kohtaamaan ihmeitä, jollaisia emme olisi koskaan edes kuvitelleet kokevamme!
Polun aloittaminen ei kuitenkaan sovi kaikille, sillä matka initiaatiossa on raskas. Holistinen muutos ja etenkin sen vastustaminen voi laukaista meissä ennakoimatonta käytöstä, defenssejä, kognitiivista dissonanssia ja henkistä hajoamista. Jos perusta ei tässä vaiheessa ole kunnossa, luhistumme ja sabotoimme oman etenemisemme initiaation polulla. Moni epäonnistuu ennen kuin polku todella koskaan ehti edes alkaa, ja kompuroi omiin sisäisiin solmuihinsa.
Siksi initiaation polun vaiheittaisuus on niin tärkeä. Siksi on ehdotonta, että henkilön soveltuvuutta tarkastellaan koeajalla, ja että henkilö on koeajallaan rehellinen. Koeaika esittelee pre-telealle kivuliaan, riipivän ja itsereflektiivisen kehityksen ajanjakson. Joko kokelas selviytyy, muuttuu ja kuoriutuu entistä ehompana – tai hän jää vanhaan todellisuuteensa, eikä käy polulle.
Tällä initiaation polun aloittavalla – ja usein polun varrella toistuvalla – ilmiöllä on Temppelissä toinenkin nimi:
Chrysalis.
No comment yet, add your voice below!