Todellisuuden Pilarit

, , , ,

Kaikkeus on värähtelyä, taajuuksia ja energiaa.

Todellisuus on tulkinta sensorisesta palautteesta.

Todellisuusmuokkaus on avain itsekehitykseen.

“Aikaisemman tapamme katsoa elämää pitää väistyä, että totuus pääsisi esiin.” – Michele Longo O’Donnel, Living Beyond Disease

Todellisuuden Pilarit käsittelevät Chrysaliksen todellisuuskäsitystä. Ennen Chrysalikseen astumista haluan sinun pohtivan sanaa “todellisuus”. Mitä todellisuus on sinulle? Millainen sinun todellisuutesi on?

Todellisuus ja todellisuuskäsitys eli maailmankuva on Naos tis Chrysallíkselle erittäin tärkeä konsepti sekä tutkimisen aihe. Jokaisen Chrysalidin tulee tutustua itsenäisesti muun muassa metafysiikan ja ontologian perusteisiin ja pohtia olevaisen perimmäistä olemusta. Todellisuuden pilarit ovat kriittisen tärkeä tutkimuskohde, sillä Chrysaliksen olennainen osa on ritualististen toimien vaikutus sekä niinsanottu “todellisuusmuokkaus”.

Mitä lopulta on olemassaolo? Mitä on olemassa? Mikä yhdistää sellaisia asioita, jotka ovat olemassa? Onko vapaa tahto ja toiminta tai mieli ja mentaaliset ilmiöt mahdollisia luonnonlakien hallitsemassa maailmassa, joka koostuu liikkuvasta aineesta?

Materialismin näkökulmasta todellisuus on ainetta. Fysikalismin perspektiivistä kaikki olemassa oleva on fysikaalista tai supervenioi fysikaalista. Naturalismi katsoo, että luonto käsittää kaiken, eikä mitään sen ulkopuolista ole, kun taas idealismin sieluttava käsitys katsoo, että todellisuus on henkeä.

Temppeli painottaa subjektivistista, idealistista näkökulmaa, jonka mukaan todellisuuden olemassaolo riippuu tajunnasta. Vastakkaisena näkökulmana on ontologinen objektivismi ja materialismi, jonka mukaan on aina olemassa jonkinlainen todellisuus tajunnasta riippumatta. Chrysalis ei suinkaan suoraan kiistä tätä. Eikä tieteitä. Päin vastoin! Luonnontieteet ovat Naos tis Chrysalliksen suuri rakkaus, ja Temppelillä on oma kaleidoskooppinsa, eli ryhmänsä, tutkimassa tällaisia rakenteita.

Ja esimerkiksi se, ettemme aisteinemme voi havainnoida jotakin, ei tarkoita, ettei se olisi olemassa. Subjektivistisella näkökulmalla on kuitenkin eniten väliä yksittäisen ihmisen elämän ja sen säätelyn kannalta. Kun ymmärtää subjektivistisen näkökulman todellisuuteen, päästään lähemmäs objektivismia: kun ihminen ymmärtää, että hänen todellisuutensa on subjektiivinen tulkinta sensorisesta palautteesta, hän voi muokata sitä, kuinka tulkitsee sensorisen palautteen. Tämä tulkinta puolestaan muokkaa hänen vuorovaikutustaan ympäristönsä kanssa.

Ei tarvitse kuitenkaan olla täysin maanläheisissä ja sosiaalisissa aiheissa löytääkseen merkkejä siitä, että todellisuus ei ole aina jokaiselle identtinen. Suhteellisuusteorian periaatteen mukaisesti etäisyydet ja aikaintervallit eivät ole universaaleja vaan riippuvat siitä, kuka mittaa näitä asioita. Ja suljetussa raamittomassa tilassa, niin kauan kun kohde ei kiihdytä, on mahdoton kertoa, kuka todellisuudessa liikkuu. Christophe Galfard havainnollistaa tätä seuraavalla esimerkillä: Kellut avaruudessa avaruuspuvussasi. Ohitsesi lipuu huimaa vauhtia kaksi muuta avaruuspukuun pukeutunutta ihmistä. Otat heihin yhteyttä esittääksesi kehusi heille, mutta he vastaavat, että eiväthän he liikkuneet – vaan sinä. Kumpikin olisi tilanteessa oikeassa. Mikäli fysiikantunnit eivät ole tuoreessa muistissa, suosittelen tutkimaan myös esimerkiksi valonnopeutta ja siihen liittyviä konsepteja. Esimerkiksi, jos kulkisit valonnopeudella, aikasi pysähtyisi ja etäisyydet kutistuisivat. Toki on hyvä ottaa huomioon, että vain massattomat partikkelit ylipäänsä voivat matkustaa valonnopeudella – mutta joka tapauksessa. Suhteellisuusteoria kaikenkaikkiaan on saanut ihmiskunnan harkitsemaan monia asioita uusilta kanteilta. Eli muokannut todellisuuskäsitystämme.

Ihminen ei ole vain ainetta, vaan alati liikkuvaa energiaa.

Synestesia on mielenkiintoinen väylä tarkastella subjektivistista todellisuuskäsitystä ja aistien vaikutusta siihen, miten näemme todellisuuden. Synestesia tarkoittaa henkilön kahden tai useamman aistin automaattista, tahatonta ja toistuvaa yhdistymistä. Puhutaan esimerkiksi siitä, että nimillä ja sanoilla on maku (“Lexical-gustatory synesthesia”), että jollakin numerolla on aina ja toistuvasti jokin selkeä väriyhteys (“Grapheme color synesthesia”) – joskus jopa persoona.

Yleinen esimerkki on fotismi (“Photisms”) eli musiikin näkeminen erittäin konkreettisesti näkökentässä. Eli ihminen havaitsee psykosomaattisesti näkökentässään valojen ja värien välähdyksiä, jotka kulkevat suorassa yhteydessä heidän kuulemansa musiikin mukana. Kyseinen ilmiö on tyypillistä kokea myös hallusinogeenien kuten LSD:n tai psilosybiinin vaikutuksen alaisena. Harvinaisemmissa muodoissa, kuten “Mirror-touch” -synestesiassa henkilö voi suoraan fyysisesti tuntea mitä näkee jonkun toisen tuntevan, kuten koputuksen olalla. Synestesia johtuu siitä, ettei aivojen hermoverkko ole karsiutunut normaalilla tavalla, vaan kahden eri ärsykkeitä tunnistavan aivoalueen välille on muodostunut yhteyksiä. Voiko numero 6 olla pysyvästi punainen? Jos voi, mikä on todellisuutta? Se, että numero on punainen? Se, että henkilöllä on aivoissaan rakenteellinen tai kemiallinen tila, joka tulkitsee numeron 6 punaiseksi, vaikka valo numerossa ei suoraan ole punainen? Toisaalta, jos kaikki voidaan perustella sillä, että “se on aivojen tulkintaa” jostakin, missä menee raja siinä, mikä aivojen tulkinta hyväksytään osaksi todellisuutta ja mikä ei?

Yleensä vastaus olisi, että kutakuinkin kaikki se, mikä voidaan toistaa ja näyttää enemmistölle toteen. Mutta onko se niin yksinkertaista?

Youngin ja Helmholtzin teorian mukaan ihmisen kolmesta tappisolutyypistä yhdet niistä aistivat sinisen, toiset punaisen ja kolmannet vihreän värin. RGB-värijärjestelmä perustuu tähän. Kuvataiteissa “päävärit” puolestaan ovat sininen, keltainen ja punainen, mikä perustuu puolestaan siihen, että välivärit voidaan sekoittaa näistä väreistä, mutta näitä värejä ei voida sekoittaa muista väreistä. Kuvittele nyt, että pystyisit näkemään sellaisia värejä, joita sinun nykytodellisuudessasi ei ole edes olemassa. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat monet linnut, eritoten papukaijat. Yksi kiehtovimmista piirteistä papukaijoissa on niiden näkökyky, ja eritoten värinäkö. Niillä on kokonainen tappisolutyyppi enemmän ihmisiin verrattuna, ja tämä tarkoittaa sitä, että niiden värinäkö on huomattavasti laajempi kuin ihmisellä. Lisäksi ne kykenevät näkemään UV-versiot väreistä. Eeeeeeikä siinä vieeelä kaikki…! Niiden silmä on lentämisen tukemiseksi erittäin nopea, ja esimerkiksi television tuijottelu linnun silmin näyttää töksähtelevältä stop-motionilta. Se, miten väri havaitaan, riippuu valosta (joka siis on värin lähde), esineen tai muun kohteen tavasta vastata väriin sekä väriä katsovan silmän ominaisuuksista.

Eräältä japanilaiselta ritariperhoslajilta on voitu todeta UV- ja infrapunavalon havaitsemisen lisäksi pentakromaattinen värinäkökyky, eli niillä on jopa viidelle eri aallonpituusalueelle herkistyneitä reseptoreja. Sitten on myös eläimiä, joiden värinäkö on ihmiseen verrattuna huomattavasti suppeampi. Niinpä se, ettemme näe jotakin aallonpituutta, ei tarkoita, etteikö sitä olisi olemassa. Valoa on kuitenkin tutkittu kohtalaisen paljon, jolloin nämä itsellemme näkymättömissä olevat todellisuudet ovat tieteellisesti todistettavissa. Mutta entäpä kaikki se, mitä emme ole vielä voineet todistaa, mutta josta meillä on selkeitä havaintoja? Tai ilmiöt, jotka rikkovat fysiikan lakeja?

Tunnemme tällä hetkellä 95 atomia, joista pienin on vety ja suurin on unbiunium. Näitä pienemmät yksiköt ovat varauksettomat neutronit sekä positiivisesti varautuneet protonit. Protonit ja neutronit puolestaan rakentuvat kvarkeista, jotka ovat ainakin toistaiseksi pieni tuntemamme yksikkö. Ne ovat alkeishiukkasia, perustavanlaatuisia rakennuspalikoita. Sitten meillä on neutriinot. Nämä pienet paskiaiset ovat mysteeri, joita koskee jos jonkinlaiset teoriat. Neutriinoa ei voida havaita. Siitä voidaan vain tehdä havaintoja. Neutriinot voivat myös läpäistä minkä tahansa materiaalin, ja arvioidaan, että tarvittaisiin valovuoden paksuinen lyijyseinä, jotta neutriino voitaisiin pysäyttää. Selitys tälle todennäköisesti on, että neutriino tuntee vain heikon vuorovaikutuksen, eli heikon ydinvoiman. Voit kuitenkin arvella, että neutriinot ja niiden tutkiminen ei ole ollut mikään ihan yksinkertaisin asia.

Ei toisaalta tarvitse mennä ihan alkeishiukkastasolle, jotta voidaan havainnollistaa todellisuuksien eroavaisuuksia. Italialainen kvanttifyysikko Carlo Rovelli on valottanut ajan käsitystä ja toteaa ajan käyttäytyvän täysin toisin kuin yleisesti luullaan. Aika ei esimerkiksi ole kaikkialla sama, vaan eri ympäristöissä on poikkeuksia. Kyseessä ei ole vain abstrakti konsepti, vaan suoraan mitattavissa ja nähtävissä oleva ero. Ystävyksistä toinen muuttaa vuorille ja toinen alangoille. Kun he tapaavat useiden vuosien kuluttua, on vuorilla elävä vanhentunut enemmän, ja alempana asuneen kello on jäljessä.

Suuri massa hidastaa ajan kulumista taivuttamalla aika-avaruutta kuopalle. Ominaisaika riippuu siis siitä, kuinka lähellä olet painavia kohteita. Tässä ei kuitenkaan ole kaikki. Myös liike vaikuttaa aikaan. Universumilla ei siis ole yhteistä nykyhetkeä. Vain lukemattomasti erilaisia aikoja. Yhteistä tasaista ajan virtaa ei ole.

Aistikeskeinen ja subjektivistinen todellisuuskäsitys jokapäiväisessä maallisessa elämässä on avainasia, jotta voit muuttaa itseäsi. Helppo tapa miettiä tällaisen todellisuuskäsityksen soveltamista on vaikkapa miettiä kahden ihmisen välistä konfliktia, jossa kumpikin on täysin varma siitä, että oma kokemus on todellisempi kuin toisen. Erityisen säihkyvä ihminen, ns. prefulgi, puolestaan voi pitää itsensä rauhallisena vihaajien kohteeksi joutuessaan, kun muistaa, että hyökkääjien todellisuudessa on tekijöitä, joiden vuoksi he toimivat kuten toimivat. Syiden löytämisen ei kuulu tarkoittaa, että jokin asia pitää hyväksyä tai sallia, vaan esimerkiksi opetella päästämään irti sellaisista asioista, joilla ei ole merkitystä sinun todellisuutesi kannalta.

Konkreettinen ääni päässäsi saattaa olla “olematta olemassa” ja “ei-todellista”, mutta jotakin sellaista sinussa tapahtuu neurobiologisesti, että tämä ääni syntyy ja muodostuu kirkkaasti kuultavaksi aistielämykseksi. Ääni päässä ei ehkä ole jonkun toisen todellisuutta – mutta se on osa sinun todellisuuttasi. Onko se silloin olemassa? Mitä olemassaoleminen on?

Kyky muokata sitä käsitystä todellisuudesta, joka koskettaa sinua itseäsi, on avain itsekehitykseen. Kun ihminen oppii hahmottamaan todellisuuden käsitteeseen liittyviä nyansseja sekä erottelemaan, kuinka suuri osa omasta todellisuudesta ja totuudesta on oman tulkinnan synnyttämää, ihminen oppii myös muotoilemaan ympärillä olevaa todellisuutta.

Eräs oleellinen osa Chrysaliksen Temppeliä on Todellisuusmuokkaus. Todellisuusmuokkaus saattaa kuulostaa oudolta ja “yliluonnolliselta”, ja rajoittuneen todellisuutemme näkökulmasta se sitä varmasti onkin. Mutta sen sijaan, että kuvittelet minun tunkevan sinulle jotain kyseenalaistamatonta hokkuspokkusta, haluan sinun avaavan mielesi ja pohtivan asiaa. Entä jos maailma on muutakin kuin se, mitä koulukirjat kertovat sinulle sen olevan? Entä jos on enemmän kuin mitä fanaattisesti toisinaan haluamme kuvitella? Entä, jos magia todellisuudessa onkin tieteellisesti selitettävissä?

Fyysikko ja keksijä Nikola Teslan legendaarinen lainaus universumin ymmärtämisestä energian, taajuuden ja vibraation kautta avaa maailmankaikkeuden toiminnan perusteita:

“A single ray of light from a distant star falling upon the eye of a tyrant in bygone times may have altered the course of his life, may have changed the destiny of nations, may have transformed the surface of the globe, so intricate, so inconceivably complex are the processes in Nature.

In no way can we get such an overwhelming idea of the grandeur of Nature than when we consider, that in accordance with the law of the conservation of energy, throughout the Infinite, the forces are in a perfect balance, and hence the energy of a single thought may determine the motion of a universe.

If you wish to understand the universe, think of energy, frequency, and vibration”

Tämä näkemys tulee auttamaan sinua niinä hetkinä, kun pyydän sinua kiinnittämään huomiota vaikkapa värähtelyysi. Vaikka varmasti hengellisyyden ollessa kyseessä tulemme puhumaan energiasta, taajuuksista ja värähtelystä myös abstraktimmalla otteella, on kriittisen tärkeää ymmärtää, että nämä ilmiöt ovat todellisia, tieteellisiä ja olemassaolevia. Ota ne osaksi todellisuuttasi ja vie ne ajatuksen tasolla aiempaa pitemmälle. Ja sitten: ala muokata niitä.

Rakkaudella,
Luminary

Harjoite 1

Tutki seuraavia asioita ja keksi niille kaksi vaihtoehtoista selitystä todellisuuden pilarin näkökulmasta:

Mandela-efekti
ASMR (Autonomous Sensory Meridian Response)
Frisson
Synestesia

Harjoite 2

Lähde kävelylle. Etsi toistuvia kuvioita. Kiinnitä huomiota erityisesti fraktaaleihin, kuten puiden oksiin

Harjoite 3

Tapaat ihmisen, joka on ollut syntymästään asti sokea. Hän pyytää sinua selittämään, mitä värit ovat ja kuvailemaan, miltä kukin väri näyttää. Miten kuvailisit värejä hänelle?

 


Lähteitä: 

Ajan luonne. Carlo Rovelli, suom. Hannu Karttunen. Ursa 2018.
How to understand E=m2. Christophe Galfard, Quercus Editions Ltd, 2017
Being in Balance. Wayne W. Dyer, Ars Vivendi, 2006

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *