Chrysaliksen merkitys muutokselle

, , , ,

Sana Chrysalis tulee kreikankielisestä sanasta χρυσαλλίς eli chrysallís (monikko: chrysalides). Kyseessä on perhosen täydelliseen muodonvaihdokseen liittyvä vaihe, jossa perhonen kehittyy kotelonsa sisällä. Naos tis Chrysalliksessa Chrysalis viittaa koko ajatusjärjestelmään sekä suureen muutosprosessiin, sen vaiheisiin ja lopputulokseen.

Perhosia ajatellessamme pohdimme usein pehmeyden ja herkkyyden symboliikkaa, mutta katsaus chrysalikseen paljastaa, että kyse on jostakin huomattavasti kolkommasta – ja kaikessa hirvittävyydessäänkin taianomaisen hienosta ja ennen kaikkea symbolisesta.

Vaikka chrysalis viittaa koteloon, tila on kaikkea muuta kuin staattinen. Huolimatta siitä, että näennäisesti hyönteinen on chrysaliksessa aloillaan, syömättä ja juomatta, tapahtuu kotelon sisällä raju, nopea muutos. Tämän muutoksen aikana toukka antaa viimeisen taidonnäytteensä ja viimeistelee metamorfoosin, jotta kotelosta voi kuoriutua perhonen.

Chrysaliksessa toukka muuttuu nesteen kaltaiseksi ja tuhoutuu liki täysin. Vain joitakin kriittisiä elimiä jää jäljelle. Kuten hermokudosta, joka sekään ei totisesti pysy ennallaan, vaan uudelleenkoodautuu. Ei ole hybridiä perhosen ja toukan välillä eikä mitään sellaista muodonmuutosta kuin mitä vaikkapa nisäkkäät kokevat aikuistuessaan ja kehon saadessa uudenlaista jykevyyttä tai väriä. Toukan jalat eivät ala uudelleenmuotoutua perhosen jaloiksi, eivätkä perhosen siivet kasva toukan selästä.

Voidakseen kuoriutua perhosena, toukan on menehdyttävä. Se hajoaa, kehon ja tietoisuuden häivähdysten häipyessä. Toukka kuolee syntyäkseen uudelleen. Se on todellisen elämän feenikstarina.

Tämä on Chrysaliksen perusta. Voidaksesi syntyä uudelleen on sinun jätettävä menneisyydestäsi ne asiat, jotka ovat luoneet nykyisen tilan. Sen, johon et ehkä ole tyytyväinen. Chrysalidi voi toki myös olla jo tyytyväinen itseensä.

Muutos voi olla kivulias ja se vaatii työtä. Mitä säröytyneempi olet, sitä enemmän palasia sinun on kerättävä ja liimattava yhteen. Mikäli kannat haittoja mukanasi, kannat myös haittojen seuraukset. Perhosen siivet eivät jaksaisi kantaa toukan raskasta ruumista, ja samaan tapaan uudelleensyntyneenä ihmisenä et yksinkertaisesti voi enää kantaa mukanaan jotakin sellaista, joka jarruttaa matkaasi.

Koska Chrysalikseen liittyy voimakas luopuminen, on se kolkon kaunis, raskas ja väsyttävä, mutta tarpeellinen ja suurenmoinen prosessi. Se ei ole peiton alla sykkyrässä lämpimässä odottamista, että joku tulee ja korjaa asiat puolestasi. Se on raudanlujia päätöksiä ja sanamuotojen muuttamista itsensä kanssa käydyssä dialogissa. Se voi olla kokonainen oman identiteetin ruotiminen, oman hahmonsa tappaminen, nimensä uusiminen ja kaikki muu sen mukana. Radikaali muutos vaatii radikaaleja toimenpiteitä. Ei ole resurrektiota ilman kuolemaa.

Olen käynyt läpi useamman suuren chrysaliksen elämässäni. Suurin niistä oli vuosien prosessi, jossa jätin parisuhteeni, harrastukseni, kotikaupunkini, muutin ulkoista olemustani, vaihdoin alani. Nämä kuulostavat ensin tarkastellessa melko maallisilta ja helpoilta seikoilta, mutta ne olivat kaikkea muuta kuin sitä. Esimerkiksi en ainoastaan lähtenyt monogamisesta parisuhteesta, vaan muunsin koko ajatusmaailmani kahden ihmisen välistä suhdetta kohtaan. Kyseenalaistin roolini romanttisessa ja seksuaalisessa mielessä, karistin harteiltani ulkoisten odotusten ja tabujen tomut ja aloin elää elämää, joka tyydyttäisi seksuaaliset tarpeeni ja korkean viettini täysin.

Minun oli tapettava paljon. Osittain koen, että jokin vanha minuus totisesti kuoli, tai osia siitä. Se oli jotain, minkä olemassaolo olisi lopulta vienyt henkeni ennenaikaisesti myös fyysisessä maailmassa. Tämä vaihe näkyi voimakkaana, vaikeana masennuksena ja romahduksena. Juuri tuona kautena myös Chrysaliksen Temppelin aatemaailma löysi alkupisteitään. 

Vaikeinta oli tuhota pinttyneet ajatusmallinsa ja tiedostaa, että ei enää koskaan tulisi miellyttämään kaikkia. Ja silti, juuri terveellisen itsekkyyden ja solipsistisen maailmankuvan omaksuminen olivat minulla tärkeimmät työkalut oman koteloni rikkomiseen ja ulosmurtautumiseen. 

Se mitä koetan sanoa on, että Chrysalis ei tarkoita muutoksen olevan mukavaa. Se voi olla vuosien taistelu. Eikä se sovi kaikille. Osalle on helpompi jäädä. Jäädä siihen väkivaltaiseen parisuhteeseen. Jäädä huonoon työhön. Jäädä sängynpohjalle. Ja ijos on vuosikymmenet ollut pohjalla, on matka ylös usein pitempi. 

Ja kun muutos on tehty, ei uusi elämä ala sormea napsauttamalla. Perhonen on tiensä ulos taisteluaan voipunut. Se on vielä kostea edellisen elämänsä jäänteistä, eikä kykene heti lentämään. Samaan tapaan emme ihmisinä voi odottaa, että muutosten jälkeen onni odottaisi välittömästi kultaisella tarjottimella. Muutoksen jälkeen tarvitaan itsensä vaalimista sekä sellaisia asioita, jotka alkavat tuoda haluttuja asioita lähemmäs itseä. Tässä vaiheessa Lampropteran kaleidoskooppi näyttää meille nautinnon kokemuksia ja kuiskii lasillisesta kuohuvaa itsejuhlinnan merkeissä. Parthenos aloittaa aivokemiasi pikkuhiljaa tapahtuvan balansoimisen. Dryocampa avustaa sinua käymään läpi mahdolliset menetykset ihmissuhteissasi – ja opastaa sinua uusien ihmissuhteiden pariin. Artace puhaltaa hellän myötätunnon tuulen ja johdattaa valon lämmittämään ihoasi. Trogonoptera käy läpi miksi sinun tuli kärsiä. 

Sitten, kun olemme viimein kuivanneet siipemme entisen elämämme ruumisnesteistä, voimme väläyttää niiden suurenmoisuuden maailmalle haluamallamme tavalla ja aloittaa matkan kohti itsemme ikuistamista.

Sillä se, joka kohtaa elämässään suuren, värikkään perhosen, syövyttää muistikuvan verkkokalvoilleen, ja näin yksi kohtaaminen toisensa jälkeen tuo lähemmäs kohti maailmankirjoja.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *